Valtion ydinpalvelut ovat kriisissä, vaikka rahaa piti Rinteen mukaan olla
27.3.2023
Tällä hetkellä monet tärkeät palvelumme ovat kriisissä. Sydänleikkauksiin jonottavia lapsia joudutaan siirtämään Tanskaan hoidettavaksi ja varhaiskasvatuksen ja peruskoulun puolelta saa kuulla jatkuvasti huolestuttavia viestejä resurssipulasta, kiireestä ja henkilöstövajeesta. Valtio on velkaantunut voimakkaasti ja verotuksemme on Pohjoismaidenkin mittapuulla erittäin kireä. Miten on mahdollista, että tilanne on silti tämä?
Olen jo pidempään ajatellut, että emme Suomessa kohdista valtion veroeuroja riittävän tehokkaasti sinne, missä niitä todella tarvitaan. Yksi selittävä tekijä nykytilanteelle on, että Suomessa käytetään verrokkimaita enemmän rahaa erilaisiin tulonsiirtoihin, kuin valtion tarjoamiin palveluihin. On käsittämätön ajatus, että minulla olisi työttömäksi jäädessäni mahdollisuus saada täyttä ansiopäivärahaa 300 päivän ajalta samaan aikaan, kun pienet potilaat eivät saa Suomessa hoitoa.
Suomessa on hyväksytty ajatus, että keskituloisetkin saavat valtiolta etuuksia. Mielestäni tässä tilanteessa tulisi kuitenkin tarkkaan pohtia, mihin meillä on varaa ja mikä todellisuudessa heikentää työnteon kannustimia ja on vain rahan siirtelyä taskuista toisiin. Nykyinen hallitus päätti viime vuonna maksattaa lapsilisät tuplana joulukuussa ja toisen asteen maksuttomuuden johdosta rikkaidenkin lapsille maksetaan ilmaiset koulukirjat ja -läppärit. Olisiko varoja voinut kohdentaa paremmin?
Hyvien asioiden leikkaamisesta on monesti hankala puhua, mutta tämä on asia, joka on pakko nostaa esille. Meidän tulisi siirtää menojen painopistettä voimakkaammin tulonsiirroista palveluihin ja palkata varhaiskasvatukseen ja kouluihin lisää erityisopettajia, koulupsykologeja ja muuta henkilöstöä, jotka pystyvät auttamaan tuen tarpeessa olevia. Meidän tulee panostaa ensin heikoimpien auttamiseen, ei suunnitella massiivisia uudistuksia ja tukia, jotka maksetaan kaikille. Paradoksaalisesti tämä johtaa siihen, että meillä ei ole mahdollista auttaa tehostetusti niitä ihmisiä, jotka eivät ilman lisätukea pärjää. Valtion ensisijaisena tehtävänä on tarjota laadukkaat palvelut oikeudenmukaisesti, ei tasapäistää suomalaisia hinnalla millä hyvänsä.
Tämän vaalikauden aikana hoitajamitoitus kirjattiin lakiin ja kuten odottaa saattaa, ei tuo kirjaus ole tuonut maahamme lisää hoitajia tai helpottanut hoitajapulaa. Kirjaus on johtanut siihen, että osassa hoitokodeista on sänkyjä tyhjänä, kun lain edellyttämää hoitajamäärää ei ole. Vierastan ajatusta, että kaikesta täytyisi säädellä laissa, koska tilanteet ovat niin vaihtelevia. Kannatan laatukriteereiden asettamista ja sitä, että päätökset saadaan tehdä mahdollisimman lähellä hoitajia ja hoidettavia, ei Arkadianmäen syövereissä.
Palveluiden järjestämisessä meidän tulee ottaa mukaan yksityinen puoli ja palvelusetelit käyttöön. Kouluissa tuen tarpeessa olevia on autettava ja luokkiin on palautettava opettajille työrauha siten, että heidän keskittyminen saa olla opettamisessa. Palveluiden tasoa on mahdollista nostaa, mutta se vaatii meiltä laajemman kokonaiskuvan ymmärtämistä.
Velasta ei tarvitse välittää, sanoivat
17.3.2023
Vuosia olemme kuulleet samaa mantraa siitä, miten valtion velasta ei tarvitse välittää ja miten Suomen velkaantuminen ei itse asiassa ole huolestuttavaa lainkaan. Kaukana on monien ajatuksissa olleet ajat, jolloin korot eivät olleet nollissa ja velkarahalla oli hinta.
Korona-aika ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat kääntäneet monien katsetta pois kotimaamme asioista. Velkaantuminen on ollut koronan ja sodan kannalta perusteltua ja sillä on myös tietyiltä osin ollut opposition tuki. Samaan aikaan hallitus on kuitenkin lisännyt pysyviä menoja ja jakanut avokätisesti tukia tekemättä yhtään välttämätöntä rakenteellista uudistusta tai sopeutustoimia.
Vaalikauden lopulla on alkanut kuulua myös hallituksen suunnalta huolta velkaantumisesta ja kasvavista korkomenoista. Helmikuussa valtiovarainministeriö arvioi, että korkomenot kasvavat tänä vuonna jo 2,4 miljardiin euroon. Vuonna 2025 summa olisi jo 3,25 miljardia euroa, mikä on valtava summa pois valtion ydintehtävien hoitamisesta.
Velasta on varoiteltu vuosikaudet. Olen itsekin kuullut, että olen jämähtänyt vanhanaikaiseen talousajatteluun ja että kaikkihan velkaa ottavat. On totta, että Euroopassa toisetkin valtiot ovat velkaantuneet rajusti koronan ja Ukrainan sodan seurauksena. Suomessa ongelmana on kuitenkin moniin muihin verrattuna meidän jatkuvasti heikkenevä huoltosuhde ja velan suhde BKT:seen. Ruotsissa ja Tanskassa se on tällä hetkellä n. 33-35%, kun Suomessa se on jo 59,4%. Talouskasvumme on finanssikriisin jälkeen ollut olematonta, mikä tekee velasta entistä vaarallisempaa.
Tulevalla hallituksella on valtava vastuu siitä, mihin suuntaan Suomea lähdetään viemään. Kansanedustajilla täytyy olla rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta toteuttaa ne uudistukset, joita vaaditaan, että saamme Suomen jälleen kasvun tielle, emmekä taannu kasvavien menojemme alla Pohjolan köyhäksi mieheksi. Aikaisemmin on voitu sulkea silmät kroonistuneilta ongelmilta ja toivoa parasta, mutta enää meillä ei tuota mahdollisuutta ole.
Ratkaisuksi ongelmiin meidän tulee tehdä työnteosta ja yrittämisestä kannattavampaa. Verotuksen painopisteen tulee olla haittaverotuksessa ja investointeja Suomeen tulee jouduttaa yksinkertaistamalla lupa- ja valitusmenettelyjä. Koulutukseen tulee panostaa ja työperäistä maahanmuuttoa edistää. Yrittäjäriskin kantamisesta on palkittava. Menoja on priorisoitava tärkeimpiin kohteisiin ja yksityinen puoli on otettava avuksi tuottamaan palveluita niin, että ihmiset pääsevät jonoista hoitoon. Keinoja on, mutta niiden toteuttaminen vaatii poliittista tahtoa.
Kokoomuslaisena olisi hienoa joskus päästä kertomaan vain mukavia asioita, mutta ennen sitä on tehtävä töitä. Talouskasvusta puhumista usein halveksutaan sen takia, että siinä ajatellaan rahan olevan ihmistä tärkeämpää. Todellisuudessa ihmisistä huolehtiminen ja hyvinvointipalveluiden säilyttäminen edes nykyisellä tasollaan vaatii, että taloutemme kasvaa. Muuten köyhdytämme toinen toisiamme niin kauan, kunnes ei ole enää taskuja mistä ottaa.